6.1.2012

Viimeistä viedään.

Heippa taas kaikille!

Noniin. Nyt sitten huomenna pitäisi matkata lentokentälle, hyvästellä kentällä ystävät, opettajat ja host-perheet. Sitten matkaan Nooran kanssa Tokioon, yövytään siellä hotellissa, ja sunnuntaina, matkataan Suomeen asti kaikkien vaihtarien kanssa.

Todella, todella kummallinen olo. Aivan kun en oisi lähdössä ollenkaan. Aivan kun palaisin kouluun loman loputtua, jatkaisin Japanissa opiskelua, menisin luokion kolmannelle mun Japanilaisten ystävien kanssa---
Mutta huomenna mä lähdenkin kotiin.

Urheilu-päivä koulussa.


Kotiin meneminen on ihan hyvä juttu, ihan hyvällä mielellä lähden. Vaikka jankaan kaikille, että "En halua palata Suomeen! En halua palata kotiin!" mutta totuudessa kyllä, mä haluan nähdä mun perheen ja kaverit, mä haluan palata mun lukioon, ja mä haluan syödä mustikkapiirakkaa ja muita herkkuja mitä äiti aina leipo viikonloppuisin. Mä kaipaan sitä vapautta mikä mulla on Suomessa, en ole koulun tai järjestön sääntöjen alla, ei pidä mielyttää host-perhettä niin kovasti enää. Sellanen olo, että pääsee Suomeen rentoutumaan. Mä oon yrittäny kaikkeni täällä ja nyt oon aika puhki. Mutta yritys oli sen arvosta!

 Maho opiskeli Suomea ja kirjotti purikuratki Suomeksi!

Mutta kuitenkin mä oon tavannu täältä niin, niin ihania ihmisiä, etten itekkään usko sitä. Ja se et mun pitää jättää ne? Sitä on vielä vaikeempi uskoa.

Mulle kerrottiin, että Japanissa saa helposti kavereita. Totta.
Sanottiin, että ystäviä on vähän hankalampi saada. Mun kohdalla, näin ei käyny. Se tapahtu niin luonnollisesti, jotenkin mä yhtäkkiä löysin mun ympäriltä ihmisiä, joille pystyin oikeasti luottamaan mun ajatuksia ja tunteita, ja ne oli siinä aina mun vierellä tukemassa ja auttamassa. Mä en oo kokenu mitään niin yksinkertasta kun mun ystävyyssuhteet täällä. Me ilmastaan toisillemme jatkuvasti miten paljon välitetään, halaillaan ja kosketellaan ihan ilman mitään rajoja joita luulin Japanissa olevan, mä kysyn ihmisiä ulos leikkimään, ne suostuu, ihmiset kysyy mua ulos, koska oon osa niiden ryhmää. En ois koskaan uskonu, että pystyisin juurtuu tänne joidenkin ihmisten avulla näin hyvin.

Mun luokka järjesti mulle parhaimmat ylläri-bileet

Mulle tulle näitä ihmisiä täällä niin ikävä, etten osaa edes kuvitella. Musta tuli yks näistä, mul on oma paikka täällä. Mä oon niin kiitollinen siitä.

Clubi järjesti mulle kanssa ylläri-bileet!

Mä muutuin täällä. En tienny, et ois ees mahdollista muuttua täällä näin paljon, tällä tavalla. Sitä on tosi vaikeeta selittää mikä muuttu ja miten. Mut nyt nään asioita eritavalla, tiedän ittestäni enemmän, ja osaan elää Japanin kulttuurissa ja puhua sitä kieltä. Vaihto-oppilaisuus on rehellisesti ollu paras päätös mun koko elämän aikana. En tuu koskaan katumaan tätä. Yks parhaimmista vuosista mitä oon viettäny. Suosittelen kaikille joilla on pieninkin utelias ajatus vaihtariudesta, kokeilkaa, menkää, te tuutte kokemaan jotain mitä te ette tuu missään muualla kokemaan. Tottakai nää kahdeksan kuukautta on ollu rankkoja ajoittain, mut kokonaisuudessaan lähtö ehdottomasti kannatti. Vaikeet asiat täällä kasvatti mua.

Mun luokka, 5B

Mä tuun vielä takasin. Ja tiiän, et oon aina tervetullu tänne.

Kiitos kaikille mun ystäville täällä, kiitos kaikille lukijoille.

5Bのみんなさん、今まで本当にありがとう!!また日本に来るから待ってね~!また会いましょう!!5Bず―っと大好き♥♥♥
Mun luokka, 5B, kiitos kaikesta! Palaan vielä Japaniin, joten odottakaa sillä välin! Tavataan vielä myöhemmin! Rakastan 5B:tä ikuisesti ♥♥♥

Mata ne~~!!

5.1.2012

Täällä taas!

.

Ikävää webbi-laatua, mutta koittakaa kestää!
Huomenna suunnittelen vielä vipoviimeistä postausta, mutta katotaan kerkeenkö tehdä sitä. Kiitos kaikille lukijoille tähän asti!

Heissulivei! ♥