17.12.2010




Moimoi kaikille!

Tuntuu, et tänä viikkona on tapahtunu paljon ja samal vähän.

Tiistaina sain ostettua (lähes)kaikille joululahjat parissa tunnissa! ♥ kuulostaa nyt tosi huolettomalta. . .

Värjäsin tiistaina kans hiukset, ajatuksena oli saada semmoset keskiruskeet mitkä mul oli viime kesänä, mut tietenki näist tuli liian tummat ja muutenki väri tarttu huonosti. . .

Toi värjäys oli muutenki aikalailla hetken mielenjohde, mut olin tosi kyllästyny mun vaaleisiin hiuksiin. Omasta mielestä ruskeet sopii mulle paremmin. Ja japseissa joutuisin pitää mitä luultavammin sen hiusvärin minkä kanssa astun kouluun, ja vaaleen kanssa tuli niin nopee juurikasvuu, etten jaksais ylläpitää sitä väriä vuoden ajan. . . :c

En omista nytten tosiaan kameraa (se varastettiin), joten nykysistä hiuksista ei oo kuvaa sorry. D:
Uuden kameran saan vasta maanantaina~~

Keskiviikko









Eve ja Ilona tuli meille leipoo pipareita joulutunnelmissa yayyay♥

Muuta tällä viikolla














jees eli oon ollu koko viikon kipeenä. Yleensä tykkään olla kipeenä, mut nyt se on osittain stressannu mua, kosk oon jääny koulust sen verran pois. . . pakkohan täs on parantua ennen ranskan matkaa. : (

piupaupou eipä mulla muuta. kohta pääsee l o m i l l e a a a a a a a a a a a a a ♥♥♥
sitä odotellessa :)

bye ♡☆

13.12.2010


Heij !

Eipä ole tullu päiviteltyä. . . hups :c

Toisaalta mitään ei oo oikeastaan tapahtunukkaan. Tai sillon ku on tapahtunu, mulla ei oo ollu aikaa päivittää. Ja tän blogin on oikeastaan tarkotus herätä kunnolla henkiin, kun Japanin matka alkaa lähestyä enemmän. Tai sehän lähestyy jo. Ihan tajuttoman nopeasti. Kohta loppuu joulukuu, alkaa tammikuu, mun viimenen jakso loppuu 8.2 helmikuussa ja sen jälkeen en tuu enää kouluun. Lähtö 14.3 Helsinki-Vantaa lentokentältä klo 17.30 (muistankohan nyt oikein. . .) ja sitten oon jo lähteny. Voiko tota uskoa.

Odotan ihan tajuttomasti. Alussa mä näin paljon unia, niin hyviä unia kuin painajaisiakin. Sitten aloin keskittymää enemmän arkeen, (vaikka kuitenkin tuun ajatelleeks lähtöä ja tulevaa kymmentä kuukautta liian monta kertaa päivässä) ja nyt alan taas keskittymään enemmän lähtöön. Oon niin kärsimätön, sen takia mua pelottaakin miten selviän tän jakson. Vielä pitäis jaksaa. Pitäis malttaa.

Ja samaan aikaan ku aattelen innoissani lähtöä, koen ihania hetkiä täällä, jotka saa mut haluamaan jäämään tänne. Välillä tulee sellasia hassuja hetkiä, millon koen tunteita, joita tuun kokemaan Japanissa. Ainakin uskon niin. Niitä on vaikeeta selittää ja ne kestää vaan parikymmentä sekuntia, eikä niitä ehdi edes tulkita. Joskus tulee sellanen epätodellisen innostunut olo, jonka nään hyvin tulevan ekoina päivinä Japanissa. Välillä tulee sellanen järkyttävä ikävä, joka saa ihmettelemään, että voinko mä oikeasti lähteä, miten ihmeessä mä pystyn siihen. Joskus jos oon kavereiden kanssa, tulee kamala ikävä niitä vaikka ne on siinä vieressä.

Alan muutenkin tajuamaan, että kohta mä olen poissa. Se saa mut arvostaa mun ystäviä, perhettä ja koulua, oikeastaan kaikkea mitä täällä Suomessa on.
Tajusin, että mulla on ystäviä, joita mä rakastan oikeesti ihan kamalasti. Välillä on vaikeeta ymmärtää miten ihania ihmisiä oon löytäny mun elämään, miten ne osaa tehä mut onnelliseks, miten ne puhuu siitä kuinka ikävä tulee, mutta haluaa silti mun pysyvän Japanissa. Ja mähän pysyn siellä. Tulen sitte kun on pakko. En luovuta.
Koska mä haluan kasvaa ihmisenä, kehittyä, itsenäistyä, ymmärtää, muuttua.
Koska me pärjätään vuosi erossa.
Koska mä tulen vielä takasin.

Tästä tuli oikeastaan aika synkkä teksti. Tältä musta nyt tuntuu. Kirjotin vaan mitä halusin nyt purkaa tänne eli anteeksi kun tuli nyt näin pitkä ja kuvaton teksti. :(

Kohta on joulu ja pääsen Ranskaan äidin, Ilonan ja Even kanssa. Äiti asuu meidän kämpässä ja minä, Ilona ja Eve saadaan oma kämppä vuokralle siitä vierestä. Se on tottakai pieni, mutta siit on hieno vuoristo näköala ja must on kivaa päästä kavereiden kanssa asumaan itsekseen (plus äiti saa jopa nukuttua, kun me ei valvoteta sitä koko yötä) : )

Hyvää joulun odotusta ♥ !